JIMI ”PRIMETIME” SMITH & BOB CORRITORE – The World In A Jug: ”Bob Corritore’s From The Vault Series”
(Southwest Musical Arts Foundation SWMAF 24)
Huuliharpisti ja tuottajavelho Bob Corritore jatkaa superaktiivista julkaisutoimintaansa ilmeisen ehtymättömistä äänitearkistoistaan löytyvillä tallenteilla, omaa nimeään kantavassa ”From The Vault” -sarjassaan. Nyt on framilla kitaristi-laulaja Jimi ”Primetime” Smith, jonka taltioinnit ovat perua neljästä eri levytyssessiosta vuosilta 2017–2020. Aivan uunituoreesta materiaalista ei siis ole kyse.
CD hurahtaa liikkeelle nimikappaleellaan huomattavan vintagehenkisesti, johtaen oitis mieli- ja kuulokuvani niin soitannollisesti, rytmisesti kuin Smithin laulun välityksellä blueslegenda Jimmy Reediin. Esityksen keskivaiheilla kuultava kehotushuudahdus Bob Corritorelle töräyttää sekaan munnarisoolo on kuin suoraan joltain Reedin 50-luvun äänitteeltä. Samanoloista rennon lakonista Reed-henkistä rytmiseilailua on tarjolla mm. kappaleilla You For Me sekä We Got To Stick Together.
Tässä kohden minun oli pakko porautua historian lehdille. Vuonna 1959 syntynyt Smith ei nimittäin ole blueskuvioissa mikään eilisen teeren poika. Eikä teeren poika laisinkaan, sillä hänen äitinsä oli ihan kohtuullista mainetta (ainakin historian perspektiivistä) nauttinut laulaava rumpali Johnnie Mae Dunson. Sattumoisin edellä mainituista esityksistä sekä CD:n nimikappale että Stick Together ovat äiti-Smith Dunsonin sävellyksiä, jotka tämä julkaisi yhdessä – kuinkas sattuikaan – itsensä Jimmy Reedin kanssa, pienen ja lyhytikäisen Magic-levymerkin neljävitosena noin vuonna 1972. Sittemmin äitee-Dunson sai vuosituhannen taitteessa, liki kahdeksankymppisenä, levyttääkseen ihka oman CD:n ”Big Boss Lady” (Lakada Music), jolla poikansa ”Primetime” oli oikea-aikaisesti mukana taustabändin yhtenä kitaristina. Omissa nimissään Smith on purkittanut (ainakin) kaksi ihan kelvollista CD:tä, ”Give Me Wings” (Atomic Theory, 1998) sekä ”Back On Track” (Cool Wind, 2005). Lisäksi Jimin kerrotaan toimineen mm. sukunimikaimansa Big Walter Smithin Groove Merchants -yhtyeen kitaristina, mutta ainakaan omissa kokoelmissani olevilla yhtyeen kolmella albumilla hän ei ole mukana.
Minford James Jimi ”Primetime” Smith on itse säveltänyt CD:n kymmenestä kappaleesta kuusi. Niistä Blinded soljahtaa sutjakkaasti shuffleosastoon, kun taas heti perään kuultava, Corritoren kuulakkaan munnarin siivittämä In A Spin taipuu milteinpä lattariksi. Muut ovatkin sitten tyylipuhdasta Chicagoa, reipaspoljentoinen Southbound, slidekitaran dominoima Walkin’ sekä Fire And Ice Eddie Taylor -tyylisine kitaroineen. Levyn muutamasta lainakappaleesta tempoltaan eniten valtavirrasta poikkeaa rivakkaa sielunruokaa tarjoileva Soul Food. Se on myös ainoa tulkinta, jota taustoittaa saksofonisti sekä parit taustalaulajattaret. Freddy Kingin Love Her With A Feeling ei ole mielestäni levyn kokonaisilmeen kannalta kaikkein paras valinta.
CD:n säestysjoukoissa on Corritoren julkaisuille tuttuun tapaan luonnollisesti mukana legenda-ainesta. Pianisti Henry Grayn hersyvää soittoa kuullaan parilla kappaleella, samoin on parille vedolle joukkueeseen värvätty basisti-ikoni Bob Stroger.
”Primetime” Smith ei välttämättä kuulu aivan bluesin ykkösdivisioonaan, mutta vahvaäänisenä laulajana tarjoilee kelpoa, rehellistä ja takuuvarmaa perinnebluesia sellaista halajaville. Levyn toinen voimahahmo on itsestään selvästi ja sen enempiä superlatiiveja viljelemättä Bob Corritore. Kokonaisuutena hyvä ja riittävän monipuolinen julkaisu.
Mainostettakoon lopuksi tulevan toukokuun viimeisenä viikonloppuna pidettävää, 30. juhlavuottaan viettävää Mönsterås bluesfestivaalia, jossa mm. tämä parivaljakko tulee esiintymään kera basistilegenda Bob Strogerin. Ainakin meiltä lastataan auto ruåtsinlaivaan ja pikkurapakon ylitettyä suunnataan keula kohti etelää ja Mönsteråsin kaupunkia. Siinäpä turismivinkkiä loppukevään bluesmatkailulle.
Pertti Nurmi
(julkaistu BN-numerossa 1/2023)
